Tuutoroinnin aloitus
EDULabin opiskelijoiden 2 ensimmäistä viikkoa oli takana, kun oli aika 1. tuutoroinnin. Tuutoriryhmät on jaettu siten, että ne eivät vastaa projektitiimejä. Näin saa jaettua ehkä paremmin monenlaisia tuntemuksia kevään prosessiin liittyen ja tulee tutuksi myös muiden kanssa.
Minun ja Marikan tuutorryhmässä oli paikalla vain 1 opiskelija (!). En tiedä, mistä se johtui, mutta heti päätimme, että tälle asialle täytyy tehdä "jotain". Toisaalta oli mielenkiintoista kuulla one-to-one-tyyliin tämän yhden opiskelijan fiiliksiä ja tulevia tavoitteita. Ensimmäiset 2 viikkoa kuluvat opiskelijoilta lähes täysin Gate 1 pitching-valmistautumiseen, joten tämä aika on täysillä "katse kiekossa". Sen jälkeen valitaan jatkoon osa projekteista, ja jäljelle jääneet jaetaan jatkaviin projekteihin. Uskonkin, että tuleva 2. tuutorointi tulee monelle tarpeeseen: saa purkaa tuntojaan "menetetystä projektista" ja uuteen ryhmään integroitumisesta.
Gate 1 - 4.2.16!
Tämä oli HIENO päivä! 9-15 välisenä aikana saimme kuulla 18 5 minuutin pituista pitchausta tiimien projekteista. Tiimeillä oli ollut vain vajaat 2 viikkoa aikaa kehittää projekti-ideansa konseptia keskittyen erityisesti idean WHY- eli tarvekartoituksen tekemiseen: "why useful, what is the target group, pedagogical point of view". Aika oli todella lyhyt ottaen huomioon, että ryhmät joutuivat samalla ryhmääntymään eli muodostamaan yhteiset työskentelytavat ja sopimaan kaikki käytännöt.
Kaikki myyntipuheet olivat todella hyvin valmisteltuja, ja suorastaan yllätyin monen esiintyjän upeasta englanninkielisestä esityksestä sekä visuaalisesta toteutuksesta - WAU! Kaikki esiityjät olivat innostuneita omasta projektistaan, ja samalla heistä huokui sitoutuminen ja usko siihen. Tämä on hienoa - olipa se sitten aitoa tai ei!
Puheita tuomaroi 5 tuomaria, jotka päivän päätteeksi vetäytyivät valitsemaan jatkoon pääsevät projektit. Tein itsekin päivän aikana merkintöjä mielestäni a) upeasti valmistelluista ja toteutetuista esityksistä ja b) mahdollisista menestysprojekteista business-mielessä.
Päivän päätteeksi pidimme debriefing-tuokion jaettuna 4 esiintyjäryhmään, ja minä fasilitoin niistä yhtä. Tässä kävimme läpi tuntemuksia a) päivän kulusta, b) oman projektin onnistumisesta siihen asti, c) muiden onnistumisesta, d) koko prosessista ja konseptista sekä e) tulevasta muutoksesta, kun osa projekteista jatkaa ja niihin sijoitetaan jäljelle jäävät opiskelijat.
Yleisesti ottaen kaikki kiittelivät LAB-konseptia: "finally I get a feeling that I've DONE something (during studies)". Yhteisesti myös pelättiin sitä, että uusissa ryhmissä uudet tulokkaat jäävät ns. kakkosrooliin, koska eivät ole olleet mukana kyseisessä projektissa alussa asti. Itse odotan mielenkiinnolla, kuinka käytännössä tämä muutos "johdetaan" ja kuinka se onnistuu - varmasti tulee monenlaisia mielen esteitä kuvioon mukaan.
Prosessi etenee nyt niin, että heti seuraavana päivänä uudet ryhmät muodostetaan, ja he alkavat valmistautua Gate 2 -vaihetta varten (1.3.). Nyt on siis noin kuukausi aikaa jalostaa projekti-ideoita eteenpäin, ja Gate 2:ssa keskitytään erityisesti esittelemään projektin businesspotentiaali.
2. tuutorointi 5.2.16 - tuntemuksia ryhmien uudelleenjaon tiimoilta
Yllätyksekseni ryhmäjakojen jäljiltä lähes kaikki opiskelijat olivat oikein hyvillä mielin jatkamassa EduLAB-polkuaan eteenpäin. Toki muutamia dropoutteja tuli - niitä on tullut jo tähän mennessä muutamia - ja tulee varmasti vielä jatkossakin. Kyseessä on niin hektinen ja panostusta vaativa prosessi, että "pakkomentaliteetilla" on sitä vaikea viedä läpi.
Kävimme tuutorsessiossa läpi kaikkien tuutoropiskelijoidemme fiilikset käyttämällä "lämpömittaria" skaalana -30 ja + 30 astetta. Reilusti plussan puolella oli kaikki, ja mitään draamaa ei ollut näissä projektiryhmissä aistittavissa. Tästä olisi hyvä jatkaa!
Gate 2 - 1.3.16!
Gate 1:stä selvinneet tiimit valmistautuivat Gate 2 -vaiheeseen vaihtelevissa tunnelmissa. Olin edellisen päivän mukana tarjoamassa mahdollisuutta harjoituspitchata tuleva pitching. Tämä oli todella mukavaa ja mielenkiintoista! Toisaalta "hirvitti" antaa palautetta ja vinkkejä, koska edellisessä vaiheessa jotkut kokivat tuutoreiden neuvot ristiriitaisiksi ja jopa osasyyksi epäonnistumiseen. Mutta luotin intuitiooni ja annoin heille "kaikkeni" - vähän niin kuin aina teen Vinkei-työssäni. Yksi ryhmistä oli erityisen hyvä ja valmis esityksensä suhteen.
Gate 2 -aamuna oli jälleen aistittavissa jännitystä ilmassa mutta ei kuitenkaan samalla tavalla kuin Gate 1:n kohdalla. Ehkä kuitenkin kaikilla oli jo rutiiniakin, ja voihan olla, että ilmassa oli myös jonkin sortin väsymystä. Esitykset olivat jälleen lähes poikkeuksetta erinomaisia. Olin hyvin iloinen, kun ryhmät olivat ottaneet vinkeistäni vaarin! Kun illalla tulokset tulivat, ne olivat mielestäni täysin johdonmukaiset ja yhtenevät omien ajatusteni kanssa. Yksi coachaamistani ryhmistä tippui, ja se oli aistittavissa jo edellisenä päivänä.
Nyt alkaa varsinainen coatching siinä mielessä, että "jalkaudumme" tuutoreina itse projektiryhmiin myötävaikuttamaan myös sisältöön. Odotan tätä innolla!
Lopullisten projektitiimien valmennus alkaa - 1.4.2016!
Gate 2:n jälkeen jatkoon valikoitui 9 lopullista projektitiimiä. Näiden valmentaminen alkoi vasta huhtikuun alussa, koska välissä oli hiihtoloma, extensive week, Thingsee hackathon ja pääsiäinen, minkä jälkeen käytännössä vasta alkoi 2 viikon suunnittelusyklit rullata. Minä ja tuutorini Janne muodostimme yhden valmennusparin, ja saimme valmennettavaksemme 2 tiimiä.
Valmennuksen sisältö ja kulku
Olimme kokoontuneet kaikkien valmentajien kanssa kahdesti suunnittelemaan valmennussessioiden kulkua. Sovimme, että jokainen sessio kestää 1 1/2h ja tapahtuu aina joka 2-viikkoisen syklin lopun perjantaina. Valmennuksen pohjana tultaisiin käyttämään:
1. Steven de Boerin kehittämää "giving & receiving" -arviointia, jossa jokainen tiimin jäsen arvioi itsensä ja tiimiläistensä panosta viimeisen kahden viikon ajalta. Skaala kulkee -3:sta +3:een ja optimitaso on 0, jolloin annettu panos ja saatu osuus on tasapainossa. (max 30min)
2. VAS:ia (visual analogic scale), jossa ryhmänä projektitiimi arvioi sen hetken tunnelmaa "lämpömittariasteikkotyyliin" nollasta kymmeneen siihen liittyen, kuinka hyvin he ovat täyttäneet syklille asetetut tavoitteet. (max 30min)
Lisäksi jokaisessa sessiossa valmentajat antavat vinkkejä ja neuvoja itse projektin etenemiseen liittyen. Jokaisen tiimin projektipäällikön tulisi ilmoittaa valmentajille edellisenä päivänä kootusti mahdollisia ongelmia, valmennustarpeita jne., jotta nämä voisivat varautua näihin jo etukäteen.
Ensimmäinen valmennuspäivä
Aprillipäivänä pidimme ensimmäiset valmennukset kahdelle tiimillemme. Harjoittelimme yllä mainittujen kahden työkalun käyttöä ja ylipäänsä session kulkua. Sovimme myös yksilöllisten arviointikeskustelujen vastuut ja ajankohdat. Minulla on yhteensä 4 arviointikeskustelua ja arviointia tehtävänä viikolla 15.
Molemmat valmennustuokiot menivät hyvin. Työkalut auttoivat tiimiläisiä keskustelemaan ajankohtaisista asioista sekä nostamaan esiin mielenkiintoisia pointteja liittyen kollegoiden työskentelyyn. Olin oikeastaan yllättynyt, kuinka tarkkaan osa kuvasi sekä saavutuksia että puutteita / odotuksia - toki muutoinkin aktiivisemmille jäsenille tällaisen arvioinnin tekeminen on helpompaa kuin intovertimmille.
Molemmat tiimit olivat tyytyväisiä tiimiytymiseen, ja toinen tiimi oli myös tyytyväinen projektin edistymiseen. Toisella tiimillä oli ollut "hidastustyössyjä" sairastumisten osalta, mikä luonnollisesti vaikutti projektin etenemiseen.. On mielenkiintoista seurata, kuinka tilanne kehittyy ja erityisesti tiimin yhteisen arvion osalta.
Arviointiviikko - v15!
Viikolla 15 järjestettiin kaikille EduLAB-opiskelijoille itsearviointi ja yksilöllinen arviointikeskustelu. Minulla oli yhteensä 4 opiskelijaa tuutorointitiimeistämme.
Ennen keskustelua opiskelijat olivat täyttäneet itsearviointilomakkeet, jota käytettiin keskustelun pohjana. Siinä opiskelijat arvioivat siihenastista oppimistaan suhteessa tavoitteisiin. Kun perehdyin tuloksiin ennen haastatteluja, huomasin itsearvioinnin hankaluuden: lähes kaikki olivat antaneet itselleen parhaat arviot kaikkiin kohtiin. Alle 4:ää ei ollut kukaan antanut itselleen. Toisaalta kuitenkin kaikki olivat kirjoittaneet kirjallisen yhteenvetoperustelun, "näytön", arviointinsa pohjaksi. Silti tuli tuntuma, että mikä arvo arviolla oikeasti olisi.
Keskustelut olivat mielenkiintoisia, ja osassa kohdin pohdimmekin arvion oikeellisuutta hyvässä hengessä. Itsearviointi muodostaa 50%:ia kokonaisarvosanasta, ja tämä motiivi kävi selvästi ilmi: kaikki haluavat hyvän arvosanan ja sen myötä osoituksen omasta arvokkaasta panostuksestaan EDULab-projektinsa eteen. Toisaalta osa myös sanoi, että oli hyvin vaikea arvioida itseään, koska ei ole tehnyt sellaista aiemmin ja koska osa oppimistavoitteista ei suoraan ollut sovellettavissa.
Koostin haastatteluista yhteenvedon, jossa päädyin ehdottamaan useammassa kohdassa arvion laskemista mutta myös yhdessä kohdassa sen nostamista. Itselleen arvosanojen antaminen on todella rehellistä puuhaa - tai siis pitäisi olla. Tässä rehellisyydessä heijastuu hyvin henkilön persoona (vaativuus itseä kohtaan, kunnianhimo jne.), lähtökohdat (kulttuurisidonnaisuus, oppimistaso jne.) ja kyky suhtautua asioihin objektiivisesti.
At the end of the day, voisimme kysyä, mikä on koko arvioinnin tarkoitus ja voiko itselleen antaa luotettavaa arvosanaa: kannattaisiko vain tehdä kirjallinen "näyttö", jonka arvioi joku ulkopuolinen? "Sitä saat, mitä mittaat."
Viimeisiä viedään!
Viimeiset tuutorointisessiot vedin molemmille tiimeille yksin. Mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän porukka alkoi hajaantua ympäri maailmaa: kuka lomalle kotimaahan, kuka töihin, kuka minnekin. Tämä vaikutti myös käytännön tuutorointiin - lähinnä siinä mielessä, että nämä erityyppiset ryhmä- sekä itse- ja vertaisarviot jäi kyseisiltä henkilöiltä tekemättä. Mietinkin, että kuitenkin olisi ollut hyvä, jos vaikka jokainen jäsen olisi käynyt täyttämässä arviot jaettuun dokumenttiin olipa sitten missä päin hyvänsä.
Kevään edetessä huipennusta kohti myös jonkinlaista seesteisyyttä oli ilmassa, vaikka olisi voinut kuvitella jotain ihan muuta. Ainakin omat ryhmäni olivat "löytäneet rauhan" tekemisensä suhteen: "teemme sen, mitä näillä resursseilla on mahdollista parhaan kykymme mukaan". Mitäpä muutakaan voi eikä tarvitsekaan. Aistin, että aiemmin keväällä vahvasti vallalla ollut kilpailuelementti oli kadonnut. Olivatko kaikki vain jo väsyneitä kaikesta puurtamisesta vai enemmän sinut itse tekemisen suhteen ilman paineita Gate 3 -tuloksista? En osaa sanoa, mutta jotenkin vaikutti siltä, että äärimmäsiestä kilpailullisuudesta luopuminen vaikutti positiivisesti tiimien toimintaan ja stressitasoon.
Osalla oli jäänyt jotain hampaankoloon viikon 15 arvioinneista - tai lähinnä arvosanoista. Näissä harmituksissa korostui selvästi kulttuurisidonnaisuus: aasialaisissa kulttuureissa "kasvojen säilyttäminen" mm. tässä muodossa on paljon rankempaa kuin esimerkiksi Suomessa. Tuutoritiimin kesken puhuimme paljon EduLab-arvioinnin oikeudenmukaisuudesta ja toimivuudesta ylipäänsä: vaikka kuinka olemme menossa vapaampaan suuntaan myös arvioinneissa, silti tentti on kuitenkin kaikkein yksiselitteisin tapa mitata tietyn pisteen/ajankohdan osaamista. Joillekin arviointikriteerit eivät olleet sisäistyneet, vaikka ne olikin hyvin spesifioitu. Kaikki eivät myöskään ottaneet huomioon, että itse ryhmä vaikutti myös yksilöllisiin arvosanoihin.
Viimeinen tuutorointi ja 2. arviointi
Viimeinen tuutorointi oli 27.5.16 - tasan 2 viikkoa ennen Gate 3:a. Toisessa tiimissäni oli tapahtunut fyysisiä kokoonpanomuutoksia s.e. 1/3 jäsenistä oli lähtenyt ulkomaille. He kuitenkin kontribuoivat jollakin tavalla vielä lopputekemiseen. Molemmat tiimit olivat rauhallisia tekemisen suhteen ja luottivat siihen, että saavat valmiiksi prototyypin 9.6.16 pitchausta varten. Toinen tiimeistä oli erityisen tyytyväinen siihen, että oli saanut aikaiseksi juuri sen, mitä oli suunnitellut.
Mielenkiintoista on se, että molemmat projektitiimit aikovat jatkaa projektin edistämistä EduLabin jälkeenkin start-up:maisesti. Erityisesti toinen tiimi on lähes kokonaisuudessaan sitoutunut siihen, että heiltä tulee tuote ulos joulukuussa!
Keräsin myös yleisiä tuntemuksia koko keväästä:
Plussat
- pakottautuminen mukavuusalueen ulkopuolelle
- aluksi oli suuria epäilyksiä koko konseptin ja projektin onnistumisen suhteen, mutta varmuus kasvoi koko kevään ajan
- "feeling of achievement!"
- oppinut tarttumaan toimeen myös sellaisiin asioihin, jotka eivät heti nappaa / jotka tuntuvat epämiellyttäviltä
- oppinut työskentelemään sosiaalisessa ja "meluisassa" ympäristössä keskittyneesti
- "things that aren't perfect enables you to learn"
- työelämässäkään ei voi vain poimia rusinoita pullasta: täytyy tehdä monenlaisia asioita monenlaisten ihmisten kanssa monenlaisissa asetelmissa ja ympäristöissä
- auttoi muodostamaan käsityksen omista tulevaisuuden suunnitelmista ja siitä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä
- oppi puskemaan omia rajoja mukavuusalueen ulkopuolelle
- käsiteltiin ihan oikeita projekti-ideoita ja -aihioita - ei mitään keksittyjä
- hieno sosiaalinen kokemus
- oppi huomaamaan, kuinka monenlaista osaamista eri ihmisillä on
- sai kokemusta ja tietoa start-upin perustamisesta
- oppi toimimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa
Miinukset
- alkuperäiseen projektitiimien muodostukseen toivottiin valinnanvapautta: että saisi valita edes jollain tavalla projektin, johon haluaa osallistua
- tiimien uudelleen muodotaminen Gate 1:n ja 2:n jälkeen: tiimien kompetenssien pitäisi olla balanssissa (valinnan vapaus vs. kompetenssien jakautuminen tasaisemmin)
- lisää koodaajia! (jokaisessa projektissa pitäisi olla vähintään yksi jollakin tavalla kokenut koodaaja)
- tällaisessa ajassa on mahdotonta opetella alusta alkaen jotain ihan uutta osaamisaluetta (esim. koodaaminen tai graafinen suunnittelu)
- juryn käyttäytyminen pitchauksen aikana: osa poistui paikalta kesken kaiken, osa keskittyi johonkin ihan muuhun kuin itse puheeseen
- juryn taustat: tasaisempi jakautuminen kokemuksen ja kiinnostuksen osalta
- ei kannattaisi "tuhota" sellaista tiimiä, joka tiiminä toimii erinomaisesti ja joka on erittäin motivoitunut jatkamaan <=> voisiko olla mahdollista, että jätettäisiin esim. 1 jatkoon pääsyn mahdollistava villi kortti tällaiselle tiimille, joka ei juryn päätöksellä kuitenkaan jatkaisi
- coachien ei pitäisi osallistua jury-päätöksentekoon millään tavalla (puolueettomuus?)
Viimeiset arviointihaastattelut pidin 6.6.16 3 päivää ennen Gate 3:a. Tällä kertaa itsearviointi oli selkeämpää, koska arvioitavat kohdat olivat selkeämmät, ja tätä kautta myös minun arviointi oli helpompaa. Edelleen sama ilmiö toistui, että lähes kaikki osa-alueet jokaisella opiskelijalla oli arvioitu 5:ksi. Puhuin muutaman kollegan kanssa, ja heillä ei ollut ollut samanlaista ilmiötä - mutta heillä oli lähinnä suomalaisia opiskelijoita arvioitavana. Uskaltaisinkin siis väittää, että itsearviointi tällaisessa asetelmassa ei ole luotettavin menetelmä mitata oikeaa osaamista.
Jokaisessa haastattelemassani opiskelijassa oli tapahtunut suuri muutos kevään aikana: he olivat vapautuneempia, kypsempiä, "valoisampia", myös helpottuneita. Alun kireys (johtuen varmasti suuresta epävarmuudesta ja epämukavuudesta) oli poissa, samoin negatiivinen kilpailullisuus. Jokainen heistä osasi hienosti kiteyttää ja kuvata omaa kasvutarinaansa tämän EduLab-kevään aikana. Olen ylpeä heistä kaikista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti