Alku aina hankalaa?

Tästä se nyt lähtee - matka ammatilliseksi opeksi. Kiemuraista ja mutkaista tietä olen kulkenut tähän pisteeseen: olen lapsesta asti halunnut (englannin kielen) opettajaksi, mutta diplomi-insinööri minusta tuli. Ainakin alkajaisiksi. Olen nyt virallisesti aloittanut ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, mistä saa palkkiona laaja-alaisen pedagogisen pätevyyden opettaa mm. ammattioppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Konkreettinen askel kohti unelmaa on siis otettu!

Valitsin sekä käytännön että henkilökohtaisista syistä opintoryhmän, joka suorittaa opinnot täysin verkko-opiskeluna (muutamaa lähipäivää lukuunottamatta). Osa-aikayrittäjä-äiti-individualistille tämä tuntuu jo nyt ihan täydelliselle ratkaisulle! Tässä kohtaa elämää en koe tarpeelliseksi opetella ryhmässä toimimisen jaloja taitoja vaan haluan täysillä ahmia kaikkea mahdollista uutta oppia täysin omaan tahtiin ja tapaan. Erityisesti juuri nyt kiittelen valintaani, koska elämä teki yllättävän intervention pari viikkoa sitten, ja tällä tulee olemaan suuri vaikutus käytännön ajankäyttöön ja arkijärjestelyihin keskittymis- ja suoriutumiskyvystä puhumattakaan. Toivon kuitenkin, että saan opinnot käyntiin ja rullaamaan, ja että näillä opinnoilla tulee olemaan alkuperäisen tarkoituksen lisäksi voimia antava vaikutus ja erityinen tarkoitus juuri tänä syksynä ja talvena.

Ennen elämän interventiota ehdin jo ilmoittautua Opinnäytetyön ohjaus ammattikorkeakoulussa -verkkokurssille ja Oulun avoimen yliopiston kasvatustieteiden (KASTI) peruskurssille. Ensimmäinen on osa valinnaisia opintojani - substanssiltaan looginen ja hyvin mieluinen yritykseni Vinkei'n näkökulmasta. Jälkimmäinen on yksi oleellinen näihin opintoihin kuuluva osa matkalla opettajaksi - en ole niitä nimittäin aiemmin suorittanut. KASTI-opinnot käynnistyivät tällä viikolla.

Kauan on aikaa edellisistä opiskeluista - jos ei 3 vuotta sitten suorittamaani yrittäjän ammattitutkintoa lasketa "opiskeluksi". Tästä ja siitä syystä, että "kehitys kehittyy" (opintotavat ja -menetelmät ovat valovuosien päässä omista "muinaisista" opiskeluajoistani), tuntui, että olin tippunut jo kärryiltä ennen kuin olin kärryille päässytkään! Mutta pala palalta ja erityisesti kärsivällisesti odottaen, että kaikki asiat loksahtelevat paikoilleen omaan aikaansa, alkuhankaluus tuntuu melkein jo väistyneen. Varsinkin kun tänään oli ensimmäinen lähipäivä ryhmällämme - oikeastaan omasta näkökulmastamme Se Startti koko opiskelulle. Huomenna on toinen samanmoinen päivä, ja voi kuinka paljon viisaampi sen päivän jälkeen olenkaan! :-)