Energiatiivis elämä
Koen olevani itse ja me perheenä hyvin "kulutustietoinen". Teemme joka päivä arjessa valintoja, päätöksiä ja tekoja tietoisesti mm. luontoa huomioiden. Seuraan myös mm. sähkön ja lämmön kulutustamme omakotitalossamme jne.
On erikoista ja jopa järjetöntä, että esim. vielä vuonna 2012, kun rakensimme omakotitalomme, kunta pakotti liittymään kaukolämpöverkkoon, jolloin käytännössä maalämmön valitseminen (mikä olisi ollut ehdoton ykkösvalintamme) oli mahdotonta. Miksi emme hyödynnä kaikessa rakentamisessa luonnollista ja loputonta maa- ja aurinkoenergiaa??? Syynä on tietysti hinta, jota valtion (ja kunnan) tulisi ehdottomasti erilaisilla kannustimilla subventoida. Sama liittyy autoiluun: olisi "yksinkertaista" kannustaa ihmisiä siirtymään vähäpäästösiin ja sähköautoihin.
Vaikka olenkin hyvin tarkka ja tietoinen elämän kulutusvalinnoissa ja taloudenpidossa, ajattelen kuitenkin asiasta myös ns. järkevästi ääripäitä välttäen. Esimerkiksi en ole valmis siirtymään oman auton käytöstä bussiin, koska se tarkoittaisi päivässä jopa tuntien lisäajan kulumista liikkumiseen! Oulu on erinomainen esimerkki toimimattomasta ja riittämättömästä julkisesta liikenteestä, joka vielä kaiken lisäksi on kallis. Jälleen kerran, tähänkin voitaisiin vaikuttaa, jos oikeasti olisi tahtotilaa.
Rakentamisessa mahdollisesti on jo menty "väärään ääripäähän" energian säästämisessä. Mm. meidänkin talomme on huippuluokkaa tiiveydessä. Vielä ei tiedetä, mitä vaikutuksia tällä mahdollisesti on itse talon elinkaareen, mikä on vähän pelottavaakin. Tuntuu hullulta, että meillä pohjolassa olisi samat vaatimukset ja normit esim. lämmitysenergialle kuin jossain päiväntasaajalla - järki hoi, missä olet? Lisäksi Suomessa ollaan ehdottomasti aivan liian "kilttejä" kaikkien säädösten noudattamisen suhteen. Esimerkiksi Kiina ja Intia ovat hirvittäviä saastuttajia, ja ei Pohjois-Amerikassakaan tulla yksityisautoilusta tinkimään koskaan. Miksi meillä on niin kova vimma kurjistaa kansalaisten elämää, vaikka aika peanutseista on lopulta kyse.
Summa summarum: järkeä saa ja pitää käyttää, ja osaltaan yhteiskunnan pitää ohjata siihen suuntaan, jos kaikilla ei järkeä ole omiksi tarpeiksi riittävästi. Mutta elämän pitäisi kuitenkin tuntua myös elämältä. Jos esim. on ensin eletty 100 vuotta takki auki, ei tilanne korjaannu sillä, että suomalaiset vetävät elämänsä tiivistämisen äärimmilleen. Jo siinä kutistuu elämän energiakin minimiinsä ja sekö tämän kaiken olemassaolon tarkoitus oli?
Kestävän kehityksen sitoumukset
Mielestäni yhdenvertaisuus ja kestävät elämäntavat ovat hyviä kestävän kehityksen sitoumuksia, joihin oppilaitokset voisivat helposti sitoutua ja integroida nämä arvoihinsa ja toimintatapoihinsa.
Ylipäänsä tuntuu, että elämäntapoja tulisi opettaa kouluissa, koska nämä tuntuvat olevan hukassa monella nuorella. "Onneksi" nykyään jo pelkästään esim. sähkön korkea hinta ohjaa käyttäytymistä kulutusta säästävään suuntaan. Opettajat voivat omilla toimintatavoillaan näyttää esimerkkiä esim. materiaalien säästämisessä. Parasta olisi, jos yhdenvertaisuus ja kestävät elämäntavat olisivat integroituna oppisisältöjen ja opetustapojen sisällä - nehän eivät ole mitään irrallisia ja erillisiä asioita vaan "elämänfilosofiaa" ja asennetta.
Toisaalta nykynuoret ovat huomattavan tietoisia mm. kulutusvalinnoista, mikä on jopa jonkin sortin trendi tällä hetkellä (kierrätys, kirpputorit, kimppakyydit, yhteisöllisyys, "viherpiiperrys" jne.). Enemmänkin voi olla haasteena saada opettajien luutuneet tavat muuttumaan. Ehkä eniten nykynuorisolla on hakusessa omien tekojen seurausten ymmärtäminen - yleisesti toisten ihmisten ja luonnon huomioiminen - ja juuri tässä aikuisilla (myös opettajilla) on tärkeä rooli.
Kiitos hyvästä pohdinnasta!
VastaaPoista