Pohdintaa erityiskasvatuksesta

Erityiskasvatuksen aihealuetta tuli pohtia omassa blogissa määrittelemällä käsitteet erityiskasvatus, inkluusio ja esteettömyys. Käytin tähän lähdemateriaalina erityiskasvatuksen sivustoa. Lisäksi tuli pohtia yleisesti erityiskasvatusta omalla ammattialalla.

Käsitteet

Erityiskasvatus on erityispedagogiikan, erityisopetuksen ja erityishuollon asiakokonaisuudet yhdistävä yläkäsite.

Erityispedagogiikka voidaan määritellä tieteeksi, joka ”tutkii niiden yksilöiden ja ryhmien oppimista, kasvatusta ja koulutusta, joiden tarpeisiin enemmistölle suunnatut järjestelyt eivät syystä tai toisesta sovi”. Erityisopetus on erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden opetusta. Erityisopetusta ja erityistä tukea oppimiseen sekä opiskeluun järjestetään esikoulussa, perusopetuksessa, toisen asteen yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa, korkeakouluissa sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Erityishuolto tarkoittaa kehitysvammaisten hoito- ja kuntoutuspalveluita.

Ajatus kaikille yhteisestä koulusta on kehittynyt integraatioajattelun ja siinä havaittujen puutteiden pohjalta. Integraatiosta poiketen inklusiivisessa ajattelussa erityisoppija on lähtökohtaisesti ryhmän jäsen, eikä häntä näin ollen tarvitse palauttaa ryhmään. Inklusiivinen koulu tarkoittaa, että kaikki oppilaat opiskelevat yhdistyneessä koulujärjestelmässä ilman erityiskouluja tai erityisluokkia. Keskeistä inklusiivisessa ajattelussa ovat joustavat, kaikkien oppijoiden osallisuutta korostavat opetusjärjestelyt.

Inklusiivisen koulun luokkahuoneessa on tarvittaessa enemmän kuin yksi aikuinen. Inklusiivinen koulu saa kunnalta tukea siten, että ryhmäkoot pienentyvät ja lisäksi koulun resursseja uudelleen järjestämällä saa ryhmäkoot pienemmiksi. Inklusiivisessa luokkahuoneessa on kunnan lähikouluperiaatteen vuoksi vain 0-2 erityisopetukseen siirrettyä/otettua oppijaa. Inklusiivisessa koulussa on oppijalähtöinen yhteistoiminnallinen kulttuuri ja tällöin sekä opettaminen, opiskelu että järjestyksenpito on erilaista kuin perinteisessä koulussa. (Lähde)

Esteettömyys on yhdenvertaisuutta ja osa kestävää kehitystä. Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat. Esteettömyys merkitsee turvallisuutta ja laatua. Se kertoo ajattelutavasta, oikeista asenteista ja erilaisuuden huomioon ottamisesta. Esteetön ympäristö ei erottele ihmisiä heidän toimintakykynsä perusteella. Esteettömyydessä on yksinkertaisesti kyse ihmisten erilaisuudesta ja erilaisuuden huomioonottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. (Lähde)

HOJKS on henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, jossa oppijan erityisopetuksen toteuttaminen suunnitellaan hänen tarpeittensa pohjalta. HOJKS laaditaan koulun edustajien, oppilashuollon asiantuntijoiden, oppijan ja tämän huoltajien kanssa yhteistyössä. Ennen HOJKSin laatimista on yleensä käytetty muut eriyttämisen menetelmät.

 

Erityiskasvatus omalla ammattialalla

Minulla on ollut mielenkiintoinen kokemus, kun olen ohjannut erästä (aikuista) väitöskirjan tekijää, jolla on erittäin vaikea lukihäiriö. Käytännössä tämä ilmenee niin, että a) hänen tuottamassa tekstissä on todella paljon kirjoitusvirheitä, b) englanninkielisten lähteiden lukeminen on hyvin työlästä ja lähes mahdotonta ja c) työskentely ylipäänsä on "poukkoilevaa", jäsentämätöntä ja ajatuksia on vaikea saada paperille siinä muodossa kuin ne ovat esim. suullisesti. Hänet oli jo useamman kerran "lytätty" akateemisissa piireissä ja epäily "tohtorikyvykkyydestä" oli vahva: lukivaikeus muuttuikin muiden silmissä vaikeudeksi uskoa tällaisen ihmisen älyllisiin kykyihin!

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, pistin heti merkille, kuinka innostunut ja todella erinomaisesti itseään suullisesti ilmaiseva hän oli. Hän pyysi apua lähinnä 1. artikkelin oikolukuun. Kun näin artikkeliluonnoksen, meinasin pyörtyä: käytännössä joka sana sisälsi kirjoitusvirheen, ja vaikka teksti olikin muuten "ihan ok", siitä puuttui rakenne ja loogisuus. Aika pian ymmärsin, että oikoluku ei ollut ratkaisu tässä kohtaa - meidän täytyisi istua alas ja alkaa kirjoittaa yhdessä.

Ja näin me työskentelimme tasan 2 vuotta, kunnes maaliskuussa 2015 hän väitteli onnistuneesti tohtoriksi! Uunituore tohtori kiitti karonkkapuheessaaan minua sinnikkyydestä, uskosta, rauhallisuudesta ja kyvystä "tulkata" hänen ajatuksensa kirjoitettuun muotoon. Tämä oli totta: hyvin usein työskentelymme eteni näin: luin pätkän etukäteen kirjoitettua tekstiä, korjasin samalla kirjoitusvirheet ja kieliopin ja kysyin, että "tätäkö tarkoitit" ja muotoilin tuotoksen omin sanoin. Ja hän vastasi, että "kyllä", johon minä jatkoin, että "miksi et sitten kirjoittanut niin". :-)

Kaikilla lukivaikeuksista kärsivillä ei ole mahdollisuutta vastaavanlaiseen "tulkkiin", mikä on hyvin valitettavaa. Varmasti on lukuisia huippuosaavia tyyppejä maailma pullollaan, jotka kuitenkin joutuvat käytännön pakosta kätkemään osaamisensa vakan alle. 

Mitä voisimme tehdä tälle asialle?

Lukivaikeus - tunnistaminen ja tukeminen

Lukivaikeuksia on mahdollista selvittää eri tavoin. Lasten ja aikuisten tutkimuksissa käytetään eri testejä. Monissa lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat osallistuvat seulontatesteihin. Kouluikäisiä auttaa kouluterveydenhuolto. Erityisopettaja, koulupsykologi tai puheterapeutti voi todeta lukihäiriön tai ohjata jatkotutkimuksiin. Korkeakouluissa opiskelevat voivat saada apua opiskelijaterveydenhuollosta. Yliopistollisten keskussairaaloiden neuropsykologian ja/tai foniatrian laitoksilla tehdään lukivaikeuksien diagnooseja. (Lähde)

Erilaisten oppijoiden liiton kautta saa tietoa lukitesteistä eri puolilla Suomea.

 Lukivaikeuteen liittyy usein hahmottamisen ja muistamisen vaikeus sen lisäksi, että kirjoitettu teksti on hankalaa lukea. Opettaja voi tukea lukihäiriöstä kärsivää puhumalla selkeästi ja ytimekkäästi sekä panostamalla kirjoitettuun materiaaliin, jossa tekstin tulisi olla loogisesti jäsenneltyä ja selkeästi esitetty ilman monimutkaisia virkkeitä. (Lähde)